Applelaisuus uskontotieteen näkökulmasta – osa 2

3. Apple-uskonnon määrittelyä
Umberto Eco leikki ajatuksella uskonnollisesta suhtautumisesta tietokoneen käyttöjärjestelmään jo vuonna 1994. Hän oli sitä mieltä, että Applen Macintosh oli luonteeltaan selvästi katolinen silloisen Microsoftin MS-DOSin ollessa protestanttinen, jopa kalvinistinen. (Eco 1994)

Aihetta sittemmin tutkinut Pui-Yan Lam totesi, että ainakaan vielä 1990-luvulla monille Applen Macintosh-tietokoneen käyttäjille kyse ei ollut vain brändistä tai laitteesta, vaan heidän oman tietoteknisen filosofiansa ja jopa elämänfilosofiansa symbolista, jolle omistautuminen auttoi intoilijaa oman identiteetin hahmottamisessa ja johti pohtimaan kysymyksiä omasta olemassaolosta, arvoista ja yhteenkuuluvuudesta. (Lam 2001)

Tuoreemmassa Texas A&M Yliopiston uusmedia-akateemikkojen Heidi Campbellin ja Antonio La Pastinan artikkelissa (Campbell & La Pastina 2010) pohditaan Apple iPhonen ”jeesus-puhelimen” asemaa. Kirjoittavat toteavat, että kyseessä ei ole uskonto yliluonnolliseen uskomisen merkityksessä, vaan epäsuora, implisiittinen uskonto, jossa maalliset esineet ovat saaneet uskonnollissävytteisen tai pyhän merkityksen. Cult of Mac -uutissivuston päätoimittaja Leander Kahney onkin esittänyt, että Applen tuotteen ostaja liittyy Apple-yhteisöön ihan kuten kirkkoon liittyjä uskonnolliseen yhteisöön ja tämä oppii yhteiset myytit, rituaalit ja arvot samoin kuin uskontokuntaan liittyvä. (Cullen 2010)

Myös psykologi David Levine on todennut, että Apple-yhteisöön kuulumisessa on uskonnollinen tuntu. Monille uskonnottomille applelaisuus tarjoaa yhteisön ja yhteisen perinnön. Levinen mukaan Mac-käyttäjillä on monella tasolla samanlainen tapa ajatella ja toimia, yhteinen ajatusmalli. Utahin yliopiston kuluttajakäyttäytymisen tutkija Russel Belk jopa kutsuu Apple-yhteisöä kvasi-uskonnoksi. (Kahney 2002)

Voidaankin todeta, että Applen fanien käyttäytyminen ja yhteisöllisyys muistuttavat vahvasti ja sisältävät monia uskonnonharjoittamisen piirteitä. (Quain 2010) Seuraavassa pyrin määrittelemään Applelaisuutta uskontotieteellisessä keskustelussa yleisimmin käytettyjen määritelmien kautta. (Pohjanheimo 2009: 8-16.)